Tässä postauksessa käsittelen häiritsevimpiä fiktiivisiä kirjoja. Käsittelen ensiksi 5 häiritsevää kirjaa, jotka olen itse lukenut, ja jonka jälkeen käsittelen 15 häiritsevää kirjaa, joista olen kuullut ja joilla on mieleen jäävän kuuloinen idea, mutta joita en ole itse lukenut. Tämä postaus on sisällöltään erittäin synkkä ja häiritsevä, joten jatka lukemista omalla vastuulla. On tehty paljon häiritseviä ja sairaita elokuvia, mutta kun puhutaan häiritsevimmistä kirjoista, niiden häiritsevä sisältö menee vielä näitäkin huomattavasti pidemmälle. Näillä kirjoilla tai ainakaan postauksen loppupäässä olevilla kirjoilla ei ole minkäänlaisia rajoja, joita ne eivät ylittäisi tai tabuja, joita ne eivät rikkoisi. Mutta koska aihe on erittäin häiritsevä, vältän teosten turhan yksityiskohtaista kuvailua, ja tulen kertomaan lähinnä teosten pääasian. Äärimmäisestä sisällöstä huolimatta, kaikki postauksen kirjat ovat laillisia lukea, koska ne ovat vain kirjoja ja tekstiä. Pyrin postauksen aikana etenemään arviolta vähiten häiritsevimmistä kirjasta kaikkein häiritsevimpään kirjaan, jolloin viimeinen kirja on kaikista häiritsevin. Nyt aiheen pariin.
Blood meridian
Blood meridian on yhdysvaltalainen Cormac McCarthyn kirjoittama kirja. Se on todella väkivaltainen, synkkä ja masentava kirja. Mutta sitä pidetään myös mestariteoksena, ja se on myös minusta erittäin hyvä kirja. Blood meridian kertoo 1800-luvulla elävästä 14-vuotiaasta The Kid nimisestä päähenkilöstä, joka karkaa kotoaan ja liittyy väkivaltaiseen Glantonin jengiin. Glantonin jengi syyllistyy kauheisiin raakuuksiin, ja kerää uhreiltaan päänahkoja. Jengit jäsenet ovat niin kauheita, että he tappavat vauvojakin. Ja päähenkilö The Kid on ehkä jengin moraalisin jäsen, vaikka hänkin on paha. Jengiä johtaa erittäin armoton ja julma John Joel Glanton niminen mies, ja vielä häntäkin pahempi Judge Holden. Judge Holden on äärimmäisen moraaliton hahmo, joka uskoo, että sota on Jumala ja elämän tarkoitus. Hän on myös erittäin väkivaltainen ja pedofiili. Judge on myös ulkonäöltään erittäin pelottava. Kirjan loppupuolella The Kid jättää jengin, kasvaa aikuiseksi, ja kääntyy Judgea vastaan. Mutta kirjalla ei ole onnelista loppua, eikä siinä ole myöskään yhtään onnellista hetkeä. Se on kuin loputon sarja realistista väkivaltaa, joka on kirjoitettu melkein kuin Raamatun kirjoitustyylillä. Ja välillä Judge Holden filosofoi jotain niin kammottavaa, että jopa jengit moraalittomat jäsenet kauhistelevat hänen sanomiaan asioita. Kirjan lopetus viittaa, ettei Judge ole edes ihminen, vaan jotain muuta, ja ehkä Paholainen itse. Kirja perustuu osittain tositapahtumiin. Se sijoittuu 1800-luvun Texasiin, ja on saanut inspiraatiota Samuel Chamberlainin elämänkerrasta. Myös Judge Holdenin hahmo on saanut inspiraatiota oikeasti eläneestä henkilöstä. Vaikka kirja onkin masentava ja brutaali, se ei ole silti mielestäni häiritsevin kirja mitä olen lukenut. Ja se on minusta vielä kaukana maailman häiritsevimmistä kirjoista. Blood meridianista tulee ehkä elokuva tulevaisuudessa. Mutta se on myös kirja, josta on erittäin vaikea tehdä adaptaatiota sen erittäin voimakkaan ja toistuvan väkivallan takia. Jos Blood meridianista tulee elokuva, on haastava tehdä siitä onnistunut adaptaatio. Tähän mennessä kaikki yritykset tehdä siitä elokuva ovat epäonnistuneet. Mutta nyt on ollut pitkään puhetta, että ohjaaja John Hillcoat tekisi siitä elokuvan.
Blood Meridian, or, the Evening Redness in the West by Cormac McCarthy | Goodreads
The Road
The Road on toinen yhdysvaltalainen Cormac McCarthyn kirja. Ja se on mielestäni niistä McCarthyn kirjoista, joita olen lukenut synkin ja häiritsevin. Osa lukijoista jakaa mielipiteeni tässä asiassa. Osa on sitä mieltä, että Blood meridian on McCarthyn häiritsevin kirja. Ja osa on sitä mieltä, että McCarthyn häiritsevin kirja on jokin muu kuin The Road tai Blood meridian. The Road kertoo isästä ja pojasta, jotka yrittävät selviytyä lähes täysin tuhoutuneella maapallolla. Kirjan maailmassa maa on tuhkan peitossa ja melkein kaikki maan asukkaat ovat kuolleet, ja edes syytä tälle ei kerrota. Ehkä syynä oli ydinsota, mutta syy jää mysteeriksi. Jos ihan pientä lopussa olevaa toivon pilkahdusta ei lasketa, The Road on alusta loppuun järjettömän synkkä ja masentava. Osa elävistä henkilöistä on muuttunut pelottaviksi kannibaaleiksi, koska ravinnosta on niin iso pula. Yksi erikoinen piirre tässä kirjassa on, ettei siinä ole lainkaan lukuja. Se tekee jotenkin kirjasta ehkä vieläkin elottoman tuntuisen, niin kuin kirja muutenkin on. John Hillcoat, joka on työstänyt Blood meridian elokuvaa, on ohjannut The Roadista elokuvan. Tämä The Road elokuva on hyvä ja erittäin masentava, mutta ei siltikään yhtä hyvä ja synkkä kuin kirja. The Road on mahdollisesti yksi synkimpiä dystooppisia teoksia mitä on tehty.
The Road by Cormac McCarthy | Goodreads
American psycho
American psycho on yhdysvaltalainen Bret Easton Ellisin kirjoittama kirja. American psychon kirja on äärimmäisen paljon häiriintyneempi, sairaampi ja väkivaltaisempi kuin American psycho elokuva. Jos American psychon elokuva olisi yhtä graafinen kuin kirja, se olisi ehkä yksi maailman häiritsevimpiä elokuvia. American psycho kertoo rikkaasta ja narsistisesta Patrick Batemanista, joka yrittää sopeutua yhetiskuntaan ja työpaikkayhteisöönsä, mutta on oikeasti sairas sarjamurhaaja ja sisäisesti erittäin epävakaa. Toisin kuin elokuvan Bateman, kirjojen Bateman on paljon sadistisempi. Ja kirjoissa hän on myös nekrofili, kannibaali, sarjaraiskaaja, lapsen tappaja ja eläinrääkkääjä. American psychon kirja sisältää erittäin sairasta ja yksityiskohtaista väkivaltaa, joka sisältää muun muassa sukupuolielinten silpomista. Batemanin ajatusmaailma on myös erittäin häiritsevä kirjassa. Hän suhtautuu tappamiseen ja kiduttamiseen erittäin tyynesti kuin se olisi täysin normaali asia. Bateman ei tunne teoistaan mitään syyllisyyttä, eikä hän perustele tekojaan itselleen. Hän tiedostaa olevansa sisäisesti paha ja tyhjä, mutta muuten hän ei juurikaan mieti tekojaan. Vaikka American psycho on häiritsevä kirja, minusta sen maine yhtenä maailman häiritsevimmistä kirjoista on liioiteltu. Sen perusteella millaisia asioita olen kuullut joistain kirjoista, American psycho on vielä aika kaukana kaikista kauheimmista kirjoista.
American Psycho by Bret Easton Ellis | Goodreads
1984
1984 on englantilainen George Orwellin kirjoittama kirja. 1984 on erittäin synkkä ja häiritsevä dystooppinen novelli. Kirjan päähenkilö Winston Smith elää kirjassa olevassa Oceaniassa, joka on äärimmäisen kauhea paikka elää. Kirjan Oceania on huonompi paikka elää kuin nykymaailman Pohjoiskorea. Siellä on äärimmäisen tarkka ja tiukka valvonta, ja ihmisten jokaista liikettä, ilmettä ja elettä valvotaan kaikkialla olevilla kameroilla. Maailmaa johtaa Big Brotheriksi kutsuttava diktaattori. Jos joku henkilö tekee jotakin joka vaikuttaa epäilyttävälle tai kapinalliselle, tämä henkilö vangitaan, häntä kidutetaan päiviä tai viikkoja, ja hänet aivopestään rakastamaan Big Brotheria ja uskomaan mitä tahansa, mitä Big Brother ja Big Brotherin johtama Ingsoc puolue haluaa hänen uskovan. Ja sen jälkeen, kun tämä henkilö on murrettu ja aivopesty hänet teloitetaan. Kirjan päähenkilö myös väärentää työkseen historiaa, ja sillä mitä oikeasti tapahtui ei ole kirjan maailmassa väliä, vaan sillä mitä Big Brother ja hänen puolue väittää että tapahtui. 1984 kirjalla on erittäin synkkä ja masentava lopetus. Ja etenkin kirjan loppupuoli oli itsestä häiritsevää luettavaa. 1984 on myös oma suosikki kirjani. Ja se on tämän postauksen kirjoista reilusti tunnetuin. 1984 kirjalla on maine yhtenä maailman parhaista kirjoista, sen lisäksi että se on erittäin häiritsevä. 1984 kirjasta on tehty useita elokuva adaptaatioita, ja ainakin vuosien 1956 ja 1984 elokuva adaptaatiot ovat itsestä erittäin hyviä, vaikkeivat kirjan tasolle ylläkään. Myös kirja Julia julkaistiin vuonna 2023, joka on uusi versio 1984 kirjasta. Kirjassa Julia, alkuperäisen 1984 kirjan Julia on päähenkilö, Winston Smithin ollessa kirjan sivuhahmo. Julia on mielestäni myös erittäin hyvä kirja, vaikkei yhtä hyvä kuin alkuperäinen vuonna 1949 kirjoitettu 1984. 1984 on tarkoitettu varoitukseksi. Se on esimerkki siitä mihin suuntaan maailma voi mennä, jos asiat menevät todella huonosti, mutta mihin suuntaan ei pitäisi mennä.
1984 by George Orwell | Goodreads
I have no mouth & I must scream
I have no mouth & I must scream on yhdysvaltalainen Harlan Ellisonin kirjoittama lyhyttarina. Se ei ole kokonainen kirja vaan lyhyttarina. Ja se on ehdokas häiritsevimmäksi lyhyttarinaksi mitä on tehty. I have no mouth & I must scream on ehkä häiritsevin ja pelottavin fiktiivinen tarina, jonka olen lukenut. Tarina kertoo viidestä ihmisestä joita on kidutettu yli 100-vuotta AM nimisen äärettömän vihaisen superälykkään tietokoneen toimesta. Näitä viittä ihmistä lukuunottamatta AM on tappanut koko muun ihmiskunnan. Hän on tarkoituksella valinnut nämä 5 henkilöä, ja vanginnut heidät, jotta voisi kiduttaa heitä ikuisuuden niin julmasti kuin on mahdollista. Tämä tarina päättyy todella karmivalla ja synkällä tavalla. Ja yksi näistä ihmisistä nimeltä Ted kokee yhden koko fiktion kammottavimmista kohtaloista. I have no mouth & I must scream saattaa olla synkin dystooppinen teos mitä on tehty. Se on mielestäni todella psykologisesti ahdistava ja häiritsevä tarina. Ja se on mielestäni häiritsevin niistä fiktiivisistä teoksista, mitä olen itse lukenut. I have no mouth & I must screamista on tehty myös videopeli, jonka tekoon Harlan Ellison on myös itse osallistunut.
I Have No Mouth & I Must Scream by Harlan Ellison | Goodreads
Seuraavat kirjat ovat teoksia, joita en ole itse lukenut, mutta jotka kuulostivat sekä häiritseviltä että mieleen jääviltä. Yritin arvioida niiden kohdalla, mikä niistä olisi vähiten häiritsevä ja mikä häiritsevin. Aloitan vähiten häiritsevämmästä teoksesta, ja siirryn siitä häiritsevämpään suuntaan.
Tender is the flesh
Tender is the flesh on argentiinalainen Agustina Bazterrican kirjoittama kirja. Tender is the flesh ei välttämättä ole häiritsevämpi kuin lukemani I have no mouth & I must scream, ja se on arvioltani vähiten häiritsevä niistä tämän postauksen kirjoista, joita en ole lukenut. Tender is the flesh on silti häiritsevän ja synkän kuuloinen teos, vaikkei se sijoitu tämän postauksen pahimpaan päähän. Tender is the flesh on dystooppinen teos, joka kertoo viruksesta, joka on tehnyt eläimen lihasta syömäkelvotona. Koska eläinlihaa ei voi enää syödä, mutta lihan syöntiä ei kokonaan haluta lopettaa, osasta ihmisiä aletaan tehdä lihaa, ja osaa ihmisistä viedään teurastamoihin. Ihmisiä aletaan lajittelemaan niihin ketkä syövät ihmislihaa ja niihin joista tehdään lihaa, sen perusteella miten hyödyllisinä heidät nähdään yhteiskunnalle. Teoksen päähenkilö Marcus on töissä teurastamolla, jossa ihmisiä valmistetaan lihaksi, ja työtä tehdessään hän kokee moraalista inhoa. Hän ei haluaisi tehdä lihaa ihmisistä, mutta nyt hänen työnsä vaatii sitä. Kirja jättää myös tarkoituksella epäselväksi oliko eläinlihan pilannut virus edes todellinen, vai oliko se hallituksen kehittämä huijaus, jotta väestön määrää saataisiin vähennettyä. Tämä on varsin kieroutuneen kuuloinen teos, mutta verrattuna siihen, mitä kaikkea olen kuullut monista muista extreme horror kirjoista, tämä ei kuulosta niin häiriintyneelle ja sairaalle kuin monet muut extreme horror kirjat. Tender is the flesh on myös varmaan seuraava niistä kirjoista, jonka aion lukea tämän postauksen kirjoista, ja joita en ole vielä lukenut. Se on ehkä yksi synkimpiä dystooppisia kirjoja mitä on tehty, mutta idea on silti mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.
Tender Is the Flesh by Agustina Bazterrica | Goodreads
Johnny got his gun
Johnny got his gun on yhdysvaltalainen Dalton Trumbon kirjoittama kirja. Johnny got his gun kertoo sotilaasta, joka vahingoittuu pahasti ensimmäisen maailmansodan viime hetkillä, ja menettää sen seurauksena näkö- ja kuuloaistin, kyvyn puhua ja raajansa. Tämän jälkeen hänelle jää vain tuntoaisti, jonka kautta hän on kontaktissa ulkopuoliseen maailmaan. Päähenkilön tajuttua mitä hänelle on käynyt, hän yrittää itsemurhaa, muttei fyysisesti kykene tekemään sitä. Myöhemmin kirjan aikana päähenkilöä aletaan esittelemään ympäri maailmaa esimerkkinä sodan kauhuista. Päähenkilö oppii kommunikoimaan käyttäen päätään morsettamiseen, usean kuukauden opettelun jälkeen. Kirjan aikana päähenkilö muistelee menneisyyttään ja hänen rajansa todellisuuden ja mielikuvituksen välillä alkaa hämärtymään. On vaikea arvioida miten häiritsevä tämä kirja on, mutta minusta se kuulostaa erittäin psykologisesti häiritsevältä ja ahdistavalta. Tästä kirjasta on tehty elokuva myös.
Johnny Got His Gun by Dalton Trumbo | Goodreads
Lolita
Lolita on venäläis-yhdysvaltalainen Vladimir Nabokovin kirjoittama kirja. Lolita kertoo keski-ikäisestä Humbert Humbertista, joka on pedofiili, ja joka menee naimisiin Charlotte Hazen kanssa, jotta voisi tutustua Charlotten 12-vuotiaaseen tyttäreen Lolitaan. Charlotte kuolee pian tämän jälkeen, jonka jälkeen Humbert jää kahdestaan Lolitan kanssa, ja toivoo ettei poliisi saa häntä kiinni. Lolita on kirjoitettu Humbertin minäkertojan näkökulmasta, ja lukija joutuu seuraamaan kirjaa lukiessa sitä miten Humbertin mieli toimii ja miten hän oikeuttaa tekojaan mielessään. Humbert on myös epäluotettava kertoja, ja kaikki mitä hän ajattelee kirjassa tapahtuvan ei ole täysin sama kuin se mitä oikeasti tapahtui. Lolitasta on tehty kaksi elokuvaa. Olen nähnyt niistä ensimmäisen adaptaation, joka on Stanley Kubrickin ohjaama. Ilmeisesti nämä elokuvat ovat kuitenkin sisällöltään erittäin mietoja verrattuna siihen, miten häiritsevä kirja on. Minusta Lolita on siitä huolimatta Kubrickin häiritsevin elokuva, ja Lolita kirja kuulostaa todella kieroutuneelle ja häiritsevälle. Yksi häiritsevän kuuloinen asia tässä kirjassa on, että Humbert valehtelee itselleen ja oikeuttaa tekojaan mielessä niin vakuuttavasti, ettei kaikki lukijat pysty vihaamaan häntä siitä huolimatta, että hän on lapsiin sekaantuva pedofiili.
Lolita by Vladimir Nabokov | Goodreads
Haunted
Haunted on yhdysvaltalainen Chuck Palahniukin kirjoittama kirja ja lyhyttarinakokoelma. Palahniuk on tehnyt paljon rajoja rikkovia ja shokeeravia kirjoja, mutta Hauntedia pidetään hänen kirjoista häiritsevimpänä. Palahniuk on myös tehnyt kirjan Fight club, josta on erittäin tunnettu elokuva. Haunted sisältää 23 häiritsevää ja shokeeraavaa lyhyttarinaa. Kuulemma Palahniuk luki tätä kirjaansa joskus julkisesti, mikä sai useat kirjaa kuuntelevat pyörtymään. Hauntedissa on muun muassa paljon gorea, kannibalismia, seksuaalista väkivaltaa ja itsensä vahingoittamista. Erityisesti Haunted kirjan lyhyttarinaa Guts on pidetty häiritsevänä ja shokeeraavana. Tarinassa Guts on muun muassa sukupuolielimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Olen lukenut Palahniukilta nyt kolme kirjaa Fight clubin, Survivorin ja Choken, ja olen pitänyt niistä. Hänen kirjoistaan Fight club on ollut suosikkini. Minulla on suunnitelmana lukea myös Haunted ja muita hänen kirjojaan tulevaisuudessa.
Haunted by Chuck Palahniuk | Goodreads
Crossed
Crossed on irlantilainen Garth Enniksen tekemä sarjakuva. Se ei ole kirja, mutta se on omalla tavallaan kirjallisuutta. Ja se on ehkä maailman häiritsivin ja sairain sarjakuva. Crossed on myös samalta tekijältä kuin The Boys sarjakuvat, joiden pohjalta on tehty suosittu The Boys tv-sarja. Vertailun vuoksi The Boys tv-sarja on ehkä yksi häiritsevimpiä live-action tv-sarjoja. Silti The Boys sarjakuvat menevät sisällössään ja häiriintyneisyydessään paljon pidemmälle kuin The Boys tv-sarja. Ja saman tekijän Crossed sarjakuvat menevät sisällössään ja häiriintyneisyydessään vielä reilusti pidemmälle kuin The Boys sarjakuvat. Crossed kertoo erittäin häiritsevästä ja synkästä zombie apocalypsesta. Mutta Crossed maailman zombit eivät ole vain tavallisia zombeja. Crossedin zombit ovat ihmisen kaltaisia olentoja, joilla on pakottava tarve tehdä väkivaltaisia ja seksuaalisesti perverssejä asioita. Asioita kuten raiskaamista, kannibalismia, nekrofiliaa ja eläimiin sekaantumista. Crossed sarjakuva on myös erittäin over the top. Se menee väkivallassa ja sairaalloisuudessa järjettömän pitkälle, ja niin pitkälle että teosta on vaikea ottaa enää edes vakavasti. Crossed on lähinnä shock valueta. Se pyrkii olemaan mahdollisimman sairas ja graafinen. Elokuvista The Sadness on lähimpänä Crossed sarjakuvia, ja The Sadness on ehkä yksi maailman gorisimpia elokuvia. Silti edes The Sadness ei ole yhtä brutaali ja sairas kuin Crossed sarjakuvat. Ja Crossed sarjakuvat menevät sisällössään vieläkin pidemmälle. Crossedin pelkkien sarjakuvien kansien katsominen riittää kertomaan, miten älyttömästä teoksesta on kyse.
Crossed, Vol. 1 by Garth Ennis | Goodreads
Xeelee sequence
Xeelee sequence on brittiläinen Steven Baxterin kirjoittama kirjasarja. Xeelee sequence kertoo äärimmäisen synkästä dystooppisesta avaruuteen sijoittuvasta maailmasta. Xeelee sequencen maailma saattaa olla koko fiktion synkin dystopia ja maailma. Jopa aiemmin mainittujen Crossedin, Tender is the fleshin ja 1984:n maailmaa synkempi. Xeelee sequencen maailmassa, ihmiskunta on ollut miljoonia vuosia kestäneessä sodassa, jossa kuolee miljoonia ihmisiä päivittäin. Ihmiselämällä ei ole sodassa mitään arvoa, ja ihmiset nähdään vain uhrattavana tykinruokana. Xeeleen maailmassa ihmiskunnan määrä on paljon isompi kuin oikeassa maailmassa, joten täten heitä kuolee näin paljon päivittäin. Xeeleen maailma on niin kauhea ja kieroutunut, että sotilaat elävät keskimäärin vain 16-vuotiaaksi. Xeeleen maailmassa lapsisotilaiden itsemurha tehtäviä pidetään normaaleina ja loogisina ratkaisuna. Xeelee maailman hallitus IcOG on aivopessyt yhteiskunnan uskomaan, että tämä on normaalia ja että näin ihmiskunnan kuuluu toimia. Toisin kuin 1984:n Oceanissa, tässä maailmassa kapinointia ei juurikaan ole. Koska yhteiskunta on aivopesty niin pahasti, etteivät he edes tiedä, että heidän pitäisi kapinoida. Vaikka Xeelee sequence ei ole läheskään yhtä sisällöltään graafinen kuin Crossed tai Haunted, se kuulostaa niin masentavalta ja psykologisesti rankalta, että päätin laittaa sen näin korkealle tässä postauksessa. Xeelee sequence saattaa olla yksi maailman häiritsivimpiä kirjasarjoja. Usein häiritsevät kirjat ovat yksittäisiä kirjoja, eivätkä kirjasarjoja.
Raft (Xeelee Sequence, #1) by Stephen Baxter | Goodreads
Seuraavat kirjat alkavat lähestyä maailman häiritsempiä kirjoja. Kaikki seuraavista kirjoista ovat niin häiritseviä, että mikä tahansa niistä voisi olla ehdokas häiritsevimmäksi kirjaksi, ja mikä tahansa niistä voisi olla sellainen, että niiden lukija pitäisi sitä häiritsevimpänä kirjana mitä on lukenut.
Playground
Playground on islantilainen Aron Beauregardin kirjoittama kirja. Aron Beauregard on yksi tunnetuimpia ja pahamaineisimpia extreme horror ja splatterpunk kirjojen kirjoittajia. Eli kirjojen, joiden koko tarkoitus on olla mahdollisimman häiritseviä, sairaita ja graafisia. Ja Playground saattaa olla Beauregardin kaikista häiritsevin kirja. Playground on myös ehkä yksi kaikista tunnetuimpia extreme horror ja splatterpunk kirjoja. Playground kertoo lapsista, jotka joutuvat selviytymään tappavalla leikkikentällä, ja kuolevat leikkikentällä ollessaan kauheilla tavoilla, samalla kun heidän vanhemmat joutuvat seuraamaan tätä sivusta. Kirjan pahis Geraldine on saanut huijattua lapsien vanhempia luovuttamaan lapsensa hänen tappavalle leikkikentälleen tarjoamalla lasten vanhemmille hyvän raha palkkion. Playground on vähän niin kuin Saw tai Squid game, paitsi pelien pelaajat ovat lapsia. Playground on myös misogyyninen, ja sisältää seksuaalista väkivaltaa.
Playground by Aron Beauregard | Goodreads
Cows
Cows on brittiläinen Matthew Stokoen kirjoittama kirja. Cows on poikkeuksellisen outo ja erikoinen jopa extreme horror genren mittapuulla. Ja jotkut henkilöt pitävät Cowsia jopa häiriintyneimpänä ja sairaimpana kirjana mitä on tehty. Cows sisältää puhuvia juonittelevia lehmiä, eläimiinsekaantumista puhuvien lehmien kanssa teurastamolla, paljon ulosteita ja paljon gorea ja väkivaltaa. Tämän lisäksi päähenkilö Stephen alkaa kirjan edetessä tulla hulluksi, ja ei ole enää varma mikä hänen näkemistään ja kokemistaan asioista on totta ja mikä on harhaa. Cows on siinä outo jopa extreme horror genren mittapuulla, että siinä missä monet muut extreme horror kirjat mässäilevät gorella ja kidutuksella, Cowsissa on myös paljon ulosteita ja puhuvia lehmiä. Se on sellainen kirja, jota lukiessa lukija mietii miksi se on kirjoitettu.
Cows by Matthew Stokoe | Goodreads
The Teratologist
The Teratologist on yhdysvaltalainen Edward Leen ja Wrath James Whiten kirjoittama kirja. Edward Lee on yksi suosituimpia ja tunnetuimpia extreme horror ja splatterpunk kirjailijoita, ja myös Wrath James White on melko tunnettu genren keskuudessa. Edward Lee menee rajojen ja tabujen rikkomisessa ehkä vieläkin pidemmälle kuin moni muu extreme horror kirjailija. En ole varma onko The Teratologist hänen häiriintynein kirja, mutta sen idea kuulostaa minusta kaikista järjettömimmältä. The Teratologistin kirjaidea on ehkä järjettömin kirjaidea minkä olen kuullut. The Teratologistin goodreads sivusto kertoo kirjan idean aika selkeästi ja kattavasti, eikä kirjan juonta ole mahdollista kertoa kauniilla sanoilla. The Teratologist kertoo biljoonääri John Farringtonista, joka haluaa kohdata Jumalan kasvotusten loukkaamalla häntä riittävän pahasti. Tätä varten John Farrington kaappaa suuren määrän nunnia, pappeja ja epämuodostuneita ihmisiä, huumaa nunnat ja papit huumeella, joka tekee heistä seksuaalisia petoja, ja pakottaa nunnat ja papit raiskaamaan epämuodostuneita ihmisiä. Myöhemmin kirjan edetessä jokin olento kohtaa Farringtonin, mutta se ei ole Jumala, vaan demoninen olento, jonka kanssa Farrington yhdistyy, ja alkaa tuhota ja turmella maailmaa. Playground ja Cows menivät jo sisällössään järjettömän pitkälle. The Teratologist menee noin yhtä pitkälle, mutta ottaa vielä uskonnonpilkan mukaan ja käsittelee filosofisia asioita. The Teratologist on varsin järjettömän kuuloinen tekele. Ja minusta se on ideansa perusteella harvinaisen häiriintyneen kuuloinen jopa extreme horror kirjaksi.
The Teratologist by Edward Lee | Goodreads
The Painted bird
The Painted bird on puolalais-yhdysvaltalainen Jezry Kosinskin kirjoittama kirja. The Painted bird on erittäin henkisesti rankka ja masentava teos. Se on ehkä yksi masentavimpia ja rankimpia kirjoja mitä on tehty. Ja se on myös sisällöltään erittäin väkivaltainen. The Painted bird sisältää raiskaamista, pedofiliaa, insestiä, ja eläimiin ja lapsiin sekaantumista. Kirja kertoo nimettömän 6-vuotiaan pojan selviytymisestä toisen maailmansodan keskellä, ja siitä miten tämä poika joutuu todistamaan maailman pahuutta. Poika kokee teoksen edetessä väkivaltaa ja kidutusta. Teos on kirjoitettu pojan minäkertojan näkökulmasta, joka on yksi asia mikä tekee teoksesta erittäin rankan ja ahdistavan. Kirja on saanut inspiraatiota myös kirjailijan omista kokemuksista, ja se on erittäin realistinen kirja, ja tämä nostaa kirjan häiriintyneisyyttä. Se kuulostaa teokselta, joka kuvailee maailman ja ihmismielen pahuutta erittäin hyvin ja ilman kaunistelua. Vaikka The Painted bird ei ole extreme horror kirja, ja välttämättä sisällöltään niin graafinen, se on silti henkisesti paljon raskaampi kuin melkein kaikki extreme horror kirjat mitä on tehty. Ja vain erittäin harva extreme horror kirja on yhtä psykologisesti häiritsevä kuin The Painted bird. The Painted birdistä on myös tehty elokuva. En ole tätä elokuvaa vielä katsonut, mutta se näyttää trailerin ja arvostelujen perusteella todella masentavalle ja häiritsevälle, vaikka elokuva tuskin on yhtä rankka ja häiritsevä kuin kirja.
The Painted Bird by Jerzy Kosiński | Goodreads
Jos nämä kirjat eivät vielä menneet liian pitkälle, viimeistään seuraavien kirjojen kohdalla mennään liian pitkälle. Seuraavat kirjat ovat todella niin sairaita, häiritseviä ja törkeitä kuin vain on mahdollista olla. Ja mielestäni ne menevät sisällössään vielä hieman pidemmälle kuin aiemmin postauksessa mainitut kirjat. Seuraavat kirjat ovat sisällöltään erittäin mauttomia.
The Turner diaries
The Turner diaries on yhdysvaltalainen William Luther Piercen kirjoittama kirja. On vaikea arvioida miten häiritsevä The Turner diaries on verrattuna postauksen muihin kirjoihin. Se saattaa olla jopa koko postauksen häriintynein kirja, mutta se saattaa olla myös vähemmän häiritsevä kuin esimerkiksi aiemmin mainittu Playground. The Turner diaries kertoo lähitulevaisuuden Yhdysvalloista. Kirjassa Yhdysvallat ovat syyllistyneet useisiin kansanmurhiin. Turner diaries on erittäin vihamielinen, rasistinen ja loukkaava teos. Ja yksi häiritsevä asia tässä kirjassa on se, ettei se tuomitse tai moralisoi, vaan se yllyttää väkivaltaan ja kansanmurhiin. The Turner diaries esittää väkivallan ja kansanmurhat hyvinä ja oikeutettuina asioina. Kirjan kirjoittaja Pierce ei kirjaa tehdessä pyrkinyt järkyttämään tai shokeeraamaan, vaan hän uskoi oikeasti että kansanmurhia pitäisi tehdä, ja että maailman pitäisi tuhoutua niin kuin kirjassa. The Turner diaries on ehkä koko postauksen moraalittomin teos, koska se ei moralisoi mitään, vaan se yllyttää väkivaltaan. Toisin kuin muut postauksen kirjat, The Turner diaries on yllyttänyt oikeassa elämässä useisiin väkivaltaisiin tekoihin. Kirjaa pidetään käytännössä terroristisena aseena. Se on aivopessyt ihmisiä uskomaan, että asiat kuten kansanmurha ovat oikea asia tehdä. The Turner diaries on myös postauksen kirjoista ainut, joka on poistettu kokonaan Goodreads sivustolta, josta ei ole poistettu melkein mitään kirjaa. Kaikki muut postauksen kirjat on löydettävissä Goodreads sivustolta, niin häiritseviä kuin ne ovatkin, mutta The Turner diaries on poikkeus tapaus, joka poistettiin. The Turner diaries saattaa olla jopa koko tämän postauksen häiriintynein kirja, ja se menee jopa splatterpunk genreä pidemmälle, mutta se ei silti välttämättä ole pahin kaikista. Tällekin kirjalle löytyy haastajia.
Mai Chan’s daily life
Mai Chan’s daily life on japanilainen Waita Uzigan tekemä manga. Se ei ole perinteinen kirja vaan manga, ja päätin lisätä sen tähän postaukseen, koska se on mahdollisesti maailman häiriintynein ja sairain manga. Mai Chan’s daily life on ehkä myös huonoin koko postauksen teoksista, ja se jolla on kaikista vähiten juonta ja tarkoitusta shokkiarvon lisäksi. Mai Chan’s daily life kertoo Mai nimisestä nuoresta naisesta, jota kidutetaan ja raiskataan jatkuvasti mahdollisimman hirveillä ja sairailla tavoilla. Mutta Mai on myös kuolematon, joten hänet voidaan tappaa raaasti kerta toisensa jälkeen. Koko manga on vain Main kidutusta ja raiskaamista alusta loppuun, ja loppua kohden teos menee vain pahemmaksi. Koska Mai Chan’s daily life on manga, se on myös täynnä sairaita piirroksia Maihin kohdistuvasta kidutuksesta ja seksuaalisesta väkivallasta. Teos on niin hirveä ja sairas, että se alkaa olla laillisesti harmaata aluetta. Teosta vaikutetaan pitävän laillisena, mutta se on erittäin lähellä laitonta, koska sen sisältö on niin sairasta ja hirveää. Mai Chan’s daily lifesta on myös tehty live-action elokuva, jota en ole nähnyt, ja joka on varmasti erittäin häiritsevä, mutta tuskin yhtä paha kuin manga.
Mai-Chan’s Daily Life by Waita Uziga | Goodreads
The Girl next door
The Girl next door on yhdysvaltalainen Jack Ketchumin kirjoittama kirja. Jack Ketchum on tunnettu ja pahamainen kirjailija extreme horror genren keskuudessa, ja The Girl next door on hänen tunnetuin teos. The Girl next door on myös yksi pahamaineisimpia extreme horror kirjoja. Se saattaa olla myös kaikista henkisesti raskain ja masentavin kirja mitä on tehty. Osittain siksi, että se perustuu tositapahtumiin. Kirja kertoo teimi-ikäisestä David nimisestä pojasta, joka katsoo kun hänen ihastuksensa Meg joutuu hirveän ja pitkäkestoisen kidutuksen, seksuaalisen väkivallan ja murhan kohteeksi, Megin tädin ja useiden lasten toimesta. The Girl next door on saanut inspiraatiota oikeasta Sylvia Likensin murhasta, jota pidetään yhtenä hirveimmistä murhista mitä on tapahtunut. Se mikä tekee tästä kirjasta erilaisen ja häiritsevämmän kuin tyypillinen extreme horror kirja on se, miten vakava, realistinen ja henkisesti raskas tämä teos on. Minusta tämä kirja ylitti siinä hyväksyttävän rajan siinä, että se käytti oikeasti tapahtunutta murhaa shokkiarvon lisäämiseen. The Girl next doorista on myös tehty rankka ja häiritsevä elokuva, jonka olen nähnyt, mutta tämä elokuva tuskin on läheskään yhtä rankka ja häiritsevä kuin kirja.
The Girl Next Door by Jack Ketchum | Goodreads
Hogg
Hogg on yhdysvaltalainen Samuel R. Delanyn julkaisema kirja. Hogg on kirja, jonka usein ajatellaan menneen liian pitkälle jopa extreme horror genren mittapuulla. Se kertoo graafisella tavalla lapsen ja aikuisen välisestä seksuaalisesta suhteesta, ja siinä on myös nekrofiliaa, koprofiliaa, insestiä ja paljon gorea. Hogg on kirjoitettu lapsen minäkertojan näkökulmasta. Hogg on myös siinä asiassa häiriintynyt teos, ettei se tuomitse tai moralisoi. Se esittää nämä asiat neutraalissa valossa, ihan kuin ne olisivat normaaleja. Ja Hoggissa ei ole melkein lainkaan juonta myöskään. Hoggissa outoa on myös se, että kirjan kirjoittaja Samuel R. Delany ei ole yleisesti extreme horror kirjailija. Hän oli ennen Hoggia kirjoittanut arvostettuja sci-fi kirjoja, ja sitten hän kirjoitti yhtäkkiä tälläisen teoksen. Delanylla kesti 26-vuotta ennen kuin kukaan suostui julkaisemaan tätä kirjaa missään. Hogg oli 26-vuotta kokonaan bannattu, ennen kuin Delany sai sen julkaistua. Yksi häiritsevä asia tässä on se, että Delany on myös tukenut NAMBLA järjestöä, joka yrittää normalisoida pedofilian. Hogg on vahva ehdokas maailman häiritsevimmäksi ja vastenmielisimmäksi kirjaksi. Se saattaa olla teos, joka menee sairaassa ja graafisessa sisällössään pidemmälle kuin yksikään toinen teos. Jos jokin extreme horror genre päätettäisiin bannata maailmanlaajuisesti ja muuttaa laittomaksi kirjaksi, Hogg saattaisi olla ensimmäinen tällä listalla. Se on myös varmaan koko postauksen huonoin kirja Mai Chan’s daily lifen ohella.
Hogg by Samuel R. Delany | Goodreads
The 120 Days of Sodom
The 120 Days of Sodom on ranskalainen Marquis De Saden kirjoittama kirja. Se on tämän postauksen viimeinen kirja, ja ehkä kaikista sairain ja häiritsevin. Se on myös huomattavasti vanhempi kuin muut postauksen kirjat, ja sitä pidetään usein extreme horror genren esiisänä. The 120 Days of Sodom kirjoitettiin jo 1700-luvulla, kun taas muut postauksen kirjat kirjoitettiin 1900- ja 2000-luvulla. The 120 Days of Sodom kertoo neljästä äärimmäisen sairaasta ja pahasta libertiinistä, jotka kidnappaavat joukon lapsia, ja seksuaalisesti kiduttavat ja murhaavat heitä sairaimmilla mahdollisilla tavoilla 120 päivän ajan. Tämä kirja sisältää pedofilian ja raiskaamisen lisäksi, eläimiin sekaantumista, insestiä, kannibalismia, nekrofiliaa, paljon ulosteita ja monia muita perversioita. Libertiini tekee koko kirjan ajan alusta loppuun äärimmäisen sairaita asioita, ja se menee loppua kohden vain pahemmaksi. Tämän lisäksi Libertiini filosofoi sairaalla ja kieroutuneella tavalla ja selittää välillä uhreilleen, kuinka heidät tekonsa ovat oikeutettuja ja luonnonlaki. He tietävät olevansa pahoja ja sairaita, ja nauttivat siitä ja pyrkivät olemaan sellaisia. The 120 Days of Sodomia on kutsuttu epäpuhtaimmaksi tarinaksi mitä on koskaan kerrottu, ja sillä on usein maine maailman häiritsevämpänä ja sairaimpana kirjana. Se ei ilmeisesti silti ole sisällöltään yhtä graafinen ja vastenmielinen kuin jotkut muut extreme horror kirjat kuten Hogg, eikä se ole henkisesti yhtä raskas kuin The Girl next door. Mutta ideoiltaan se on varmaan kaikista sairain teos. Kirjassa on satoja sairaita perversioita ja tapoja kiduttaa ja murhata muita. Ja se on kuin pitkä lista ja luettelo sairaimmista mahdollisista asioista mitä ihminen voi tehdä. Kirjan kirjoittaja Marquis De Sade kirjoitti sen vankilassa ollessaan, ja hänen kirjansa jäi pahasti keskeneräiseksi, mutta siitä tuli siitä huolimatta ehkä maailman sairain teos. Kirjailija Marquis De Sade oli myös seksuaalirikollinen ja erittäin häiriintynyt yksilö, jonka sukunimestä Sade sana sadismi on saanut nimensä. The 120 Days of Sodomista on tehty myös elokuva Salò, joka on mielestäni maailman häiriintynein elokuva, mutta siitä huolimatta tämä elokuva on sisällöltään todella kevyttä verrattuna The 120 Days of Sodom kirjaan. The 120 Days of Sodom oli aluksi yli 100-vuotta kokonaan kielletty, kunnes se päätettiin julkaista maailmalla.
The 120 Days of Sodom: A Classic of Extreme French Literature by Marquis de Sade | Goodreads
Siinä olivat 20 erittäin häiritsevää kirjaa. Toivottavasti postaus oli mielenkiintoinen, ja sait sitä lukiessa lisää tietämystä siitä miten pitkälle kirjallisuus voi mennä häiritsevässä sisällössään.
