Tässä postauksessa käsittelen maailman pahamaineisimpia ja häiriintyneimpiä elokuvia. Osa erittäin häiritsevistä elokuvista on paremmin tunnettuja kuin toiset ja keskityn tässä postauksessa lähinnä tunnetuimpiin tapauksiin. Postaus on aiheeltaan erittäin häiritsevä ja synkkä, joten lue omalla vastuulla. Tulen kertomaan mitä kyseisissä elokuvissa tapahtuu, mutta jätän osan yksityiskohdista mainitsematta. Valitsin käsiteltäväksi 25 elokuvaa tai elokuvasarjaa. Esimerkkejä häiriintyneimmistä ja pahamaineisimmista elokuvista olisi ollut vielä paljon enemmänkin, mutta päätin valita niistä 25 tällä kertaa. Etenen satunnaisessa järjestyksessä, ja jätän kaikista häiritsevimmät tapaukset loppupuolelle postausta. Olen nähnyt kaikki postauksessa käsiteltävät elokuvat. Monet näistä elokuvista olen katsonut useita vuosia sitten, ja nykyään katson vastaavanlaisia elokuvia erittäin harvoin. Nyt aiheen pariin.
Cannibal holocaust
Cannibal holocaust on vuonna 1980 julkaistu italialainen elokuva, ja se on yksi maailman kohutuimpia ja kielletyimpiä elokuvia. Elokuva kiellettiin 53 maassa julkaisun jälkeen. Elokuva saattaa olla maailman gorisin ja väkivaltaisin elokuva. Elokuvassa on äärimmäisen häiriintynyttä väkivaltaa, kannibalismia ja raiskaamista. Ja loppupuolella elokuvaa päähenkilöt joutuvat kannibaalien uhreiksi. Kiistanalaisin asia elokuvassa on kuitenkin oikeat eläin tapot. Elokuvassa tapetaan useampi oikea eläin, ja muun muassa kilpikonna avataan ja kaikki näytetään ruudulla. Pahamaineinen kilpikonna kohtaus on mielestäni ehkä yksi vastenmielisimpiä asioita mitä olen nähnyt yhdessäkään elokuvassa, ja ehkäpä koska se oli oikea kilpikonna. Ohjaaja Ruggero Deodato pakotti näyttelijät tappamaan kilpikonnan oikeasti, ja tämä sai yhden näyttelijöistä oksentamaan, joka myöskin näkyy elokuvassa. Ohjaaja Deodato käski näyttelijöiden pysytellä piilossa elokuvan julkaisemisen jälkeen, ja tämä aiheutti sen että katsojat alkoivat luulemaan, että näyttelijät tapettiin oikeasti kyseisessä elokuvassa. Tämä johti oikeudenkäyntiin, ja Deodaton täytyi kutsua näyttelijät paikan päälle oikeuteen, ennen kun murha syytteet lähtivät voimasta. Cannibal holocaustissa on tämän kaiken lisäksi erittäin todentuntuinen tunnelma. Se on kuvattu enimmäkseen käsikameralla, niin kuin esimerkiksi Blair witch project tai Paranormal activity. Tämä saa elokuvan tuntumaan hyvin aidolta. Elokuvassa on myös erittäin häiritsevä musiikki, ja mielestäni Cannibal holocaustista olisi saanut aidosti hyvän ja pelottavan kauhuelokuvan, jos se olisi panostanut enemmän kauhuun ja vähemmän väkivaltaan, ja jos se olisi jättänyt eläin tapot pois. Aloitin tämän postauksen tällä esimerkillä, koska Cannibal holocaust antaa hyvän käsityksen siitä minkälaisia elokuvia postaus tulee käsittelemään ja se on vahva aloitus postaukselle, mutta ei siitä huolimatta välttämättä häiriintynein postauksessa käsiteltävä elokuva.
Kannibaalien polttouhrit (1980) – IMDb
Irreversible
Irreversible on vuonna 2002 julkaistu Gaspar Noen ohjaama ranskalainen elokuva. Elokuva on hyvin rankkaa katsottavaa, mutta siinä on myöskin pointti takana, ja sitä pidetään yleisesti ihan hyvänä elokuvana. Irreversiblessä on vain 2 häirtsevää kohtausta, ja nuo kohtaukset saattavat olla yksiä elokuvahistorian kohutuimmista kohtauksista. Toisessa näistä kohtauksissa miehen pää murskataan vaahtosammuttimella, ja toisessa kohtauksessa nainen raiskataan, ja tämä raiskaus kohtaus kestää noin 10-minuuttia ja näyttää aidolta. Kohtausta pidetään luultavasti koko elokuvahistorian pahimpana raiskauskohtauksena. Elokuvassa on myös hyvin häiriintynyt äänimaailma ja se etenee kronologisesti takaperin. Se että elokuva etenee takaperin saattaa lisätä elokuvan häiritsevyyttä, koska elokuva päättyy täten onnellisesti, mutta saman aikaan katsoja tietää mitä oikeasti tulee tapahtumaan myöhemmin aikajanalla.
Men behind the sun
Men behind the sun on vuonna 1988 julkaistu hong kongilainen elokuva. Elokuva kertoo ja käsittelee Japanin yksikkö 731:n tekemiä ihmiskokeita kiinalaisille vangeille, joka on ehkä yksi pahimpia asioita mitä on koskaan tapahtunut historian aikana. Elokuva näyttää japanilaisten kokeita ja sisältää äärimmäisen graafista väkivaltaa. Elokuvassa muun muassa kaivetaan käsistä lihat irti ja puristetaan miehestä suolet ulos painekammiossa. Käsittämättömintä elokuvassa on ehkä kuitenkin se, että siinä näytetään oikea ruumiinavaus, joka tapahtuu oikealle lapselle. Kyseinen lapsi oli oikeasti kuollut ennen elokuvaa, ja lapsen vanhemmat antoivat luvan siihen, että heidän lapsensa ruumiille tehtäisiin elokuvassa ruumiinavaus. Tämä oli hyvin vastenmielistä katsottavaa, koska se oli aito ruumis. Jostain syystä elokuvassa heitetään myös kissa satojen rottien keskelle, ja poltetaan rotat elävältä myöhemmin. Ilmeisesti kissa ja rotat olivat oikeita eläimiä. Elokuvasta tekee erityisen rankan se, että toisin kuin monet muut postauksessa käsiteltävät elokuvat, tämä elokuva perustuu tositapahtumiin. Men behind the sun on myöskin saanut jatko-osia tämän jälkeen, joita en ole tosin katsonut, ja nämä jatko-osat ovat myöskin sisällöltään hyvin häiriintyneitä.
Hei tai yang 731 (1988) – IMDb
Antichrist
Antichrist on vuonna 2009 julkaistu tanskalainen Lars Von Trierin ohjaama elokuva. Antichrist on yksi suosikeistani tässä postauksessa käsiteltävistä elokuvista, ja Lars Von Trier on tehnyt mielestäni useita hyviä elokuvia. Antichrist kertoo pariskunnasta, jonka lapsi putoaa vahingossa parvekkeelta ja kuolee, joka saa pariskunnan masentumaan. Perheen äiti ei voi käsitellä syyllisyyttä, eikä pääse tapahtuneen yli, vaikka hänen miehensä yrittää kovasti auttaa häntä. Lopulta hän sekoaa ja tämä kaikki johtaa väkivaltaan. Elokuvassa on vain 2 erittäin häiritsevää kohtausta, jotka kumpikin sisältävät graafista sukupuolielimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Muuten elokuva ei sisällä paljoa väkivaltaa, mutta siinä on hyvin voimakas ja häiritsevä tunnelma. Elokuva on myös hyvin masentavaa ja rankkaa katsottavaa. Elokuva on silti visuaalisesti hieno. Se sijoittuu melkein kokonaan yhteen metsään, ja siinä on mielenkiintoista symboliikkaa, kuten puhuvia eläimiä. Vaikka elokuva on hyvin häiritsevä ja hieman sairaskin, se on minusta mielenkiintoinen elokuva.
Martyrs
Martyrs on vuonna 2008 julkaistu ranskalainen elokuva. Martyrs kertoo nuorista Lucie ja Anna nimisistä naisista. Lucie pakenee elokuvan alussa teurastamosta, jossa häntä ollaan kidutettu yli vuosi, ja tapaa sitten Anna nimisen tytön orpokodissa, jonka kanssa hän kaverustuu. Vuosia myöhemmin, kun he ovat aikuisia Lucie haluaa kostaa heille, jotka aiheuttivat hänen kärsimyksensä, ja murhaa kokonaisen perheen, jonka hän epäilee syyllistyneen hänen kidutukseensa aiemmin. Pian tämän jälkeen Lucie tappaa itsensä. Myöhemmin elokuvan aikana, toinen päähenkilö Anna vangitaan, ja kidutetaan hengiltä elokuvan pahisten toimesta. Elokuvan pahikset kiduttavat uhrejaan hirveillä tavoilla, saadakseen heidät kuoleman rajalle, ja jotta uhrit voisivat tämän jälkeen kertoa mitä kuoleman toisella puolella on. Elokuvan toinen päähenkilö Anna päätyy yhdeksi näistä uhreista, ja häntä muun muassa nyljetään kidutuksen aikana. Elokuva on hyvin rankkaa ja raakaa katsottavaa, ja jotkut pitävät sitä häiritsevimpänä ja rankimpana elokuvana mitä he ovat nähneet.
A Clockwork orange
A Clockwork orange on vuonna 1971 julkaistu Stanley Kubrickin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva, ja ehkä tunnetuin tässä postauksessa käsiteltävistä elokuvista. Se on myöskin vanhin elokuva tässä postauksessa. Elokuva kertoo nuoresta sosiopaatista Alex DeLargesta, joka raiskaa ja pahoinpitelee sivullisia jenginsä kanssa. Sitten Alex tappaa yhden ihmisen rikosten yhteydessä, jää siitä kiinni, ja joutuu vankilaan. Vankilassa hän suostuu kokeilemaan uutta hoitomenetelmää, jossa hänet pakotetaan katsomaan väkivaltaa ruudulta, samalla kun hänen suosikki kappalettaan soitetaan. Tämä saa hänet inhoamaan väkivaltaa. Hänet vapautetaan myöhemmin, eikä hän kykene enää tekemään mitään pahaa hoidon jälkeen, mutta joutuu sitten aiempien uhriensa pahoinpitelemäksi. Vaikka elokuva onkin häiritsevä, se on minusta vähiten häiritsevä tässä postauksessa käsiteltävistä elokuvista, eikä se ole sisällöltään verrattavissa esimerkiksi Cannibal holocaustiin. Koska elokuva julkaistiin jo 1971, se on luultavasti vahva syy sille miksi siitä tuli niin kohuttu. Elokuvan väkivalta ja sisältö oli varmasti ennen näkemätöntä yli 50-vuotta sitten, mutta ei enää nykypäivänä. A Clockwork orange on siitä huolimatta mielestäni hyvä ja ajatuksia herättävä elokuva, ja se on suosikkini tämän postauksen elokuvista. A Clockwork orange perustuu kirjaan, joka on kuulemma sisällöltään häiritsevämpi kuin elokuva.
Clockwork Orange – Kellopeliappelsiini (1971) – IMDb
Requiem for a dream
Requiem for a dream on vuonna 2000 julkaistu Darren Aronofskyn ohjaama yhdysvaltalainen elokuva, ja se on A Clockwork orangen kanssa tunnetuin tämän postauksen elokuvista. Se on myöskin mielestäni erittäin hyvä elokuva. Requiem for a dream kertoo neljästä päähenkilöstä, jotka ovat koukussa huumeisiin. Elokuva näyttää hyvin huumeiden vaikutukset, ja kuinka päähenkilöiden elämä menee pilalle huumeiden takia. Elokuva ei sisällä melkein lainkaan väkivaltaa, mutta sen masentava ja rankka aihe, ja erittäin voimakas tunnelma ovat tarpeeksi saamaan monet henkilöt pitämään sitä yhtenä maailman häiritsevimmistä elokuvista. Jotkut pitävät Requiem for a dreamia maailman masentavimpana ja rankimpana elokuvana. Requiem for a dream perustuu myöskin kirjaan.
Unelmien sielunmessu (2000) – IMDb
Eraserhead
Eraserhead on vuonna 1977 julkaistu David Lynchin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva. Eraserhead on myöskin Lynchin ensimmäinen elokuva, ja ehkä hänen oudoin. Elokuva on minun ja joidenkin katsojien mielestä äärimmäisen häiritsevä, mutta ihan eri tavalla kuin muut postauksen elokuvat. Elokuva kertoo miehestä, joka tykkää tuijottaa patteria ja menee tämän kautta toiseen maailmaan. Tässä toisessa maailmassa hän näkee muun muassa omituisen näköisen naisen laulavan ja tallovan napanuoria. Päähenkilö saa myöskin jonkun avaruusolio vauvan tyttöystävänsä kanssa, ja elokuvassa tapahtuu kaikenlaista muutakin erittäin outoa. Elokuvassa on minusta hyvin häiritsevä äänimaailma, ja elokuva on myös aika synkkä. On vaikea selittää miksi, mutta Eraserhead on mielestäni yksi häiritsevimpiä elokuvia mitä olen ikinä katsonut, ja jollain tavalla jopa häiriintynein. Tämä elokuva on jakanut paljon mielipiteitä. Osa löytää sen häiritsevänä, osa ei. Ja osa löytää sen mielenkiintoisena, ja osa pitää sitä erittäin tylsänä.
Begotten
Begotten on vuonna 1989 julkaistu yhdysvaltalainen elokuva. Se on ehkä maailman oudoin elokuva. Ja ehkä oudoin elokuva, jonka olen nähnyt. Ehkä jopa oudompi kuin Eraserhead. Begottenissa ei ole juonta, dialogia, henkilöhahmoja tai monia elokuville tyypillisiä asioita. Elokuva on kirjaimellisesti mustaa- ja valkoista sotkua, mutta ilman harmaan sävyjä. Mistään ruudulla tapahtuvasta ei meinaa saada selvää. Alussa joku tyyppi tappaa itsensä, ja tämä henkilö on lopputekstien mukaan Jumala. Muuten elokuva sisältää äärimmäistä väkivaltaa ja jotain muuta, mutta tästäkään ei saa mitään selvää. Ääninä kuuluu muun muassa linnun laulua. Jotkut pitävät Begottenia äärimmäisen häiritsevänä elokuvana, mutta minä en löytänyt sitä häiritsevänä, pelkästään erittäin outona.
Nekromantik
Nekromantik on vuonna 1988 julkaistu saksalainen elokuva. Elokuva on äärimmäisen sairas, ja sairaampi kuin aiemmin postauksessa käsitellyt elokuvat. Elokuva kertoo nekrofilisestä pariskunnasta. Eräänä päivänä mies tuo kotiinsa mädäntyneen ruumiin, mutta nainen jättää hänet pian tämän jälkeen, ja karkaa ruumis mukanaan. Elokuva sisältää nekrofilistä sisältöä, paljon väkivaltaa, ja eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Elokuvassa näytetään muun muassa, kun aito kani tapetaan. Elokuvan lopussa päähenkilö tappaa itsensä, samalla kuin masturboi. Kaiken tämän sairauden lisäksi elokuva yrittää olla taiteellinen, ja siinä on hyvin häiritsevä musiikki.
Dead alive
Dead alive, joka tunnetaan myös nimellä Braindead on vuonna 1992 julkaistu Peter Jacksonin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva. Dead alive on siis samalta ohjaajalta kuin Taru sormusten herrasta trilogia, mikä saattaa tulla monille yllätyksenä. Dead alive on kauhukomedia ja zombielokuva, ja se on ainut tässä postauksessa käsiteltävä puhdas komediaelokuva. Dead alive on ehkä maailman gorisin ja väkivaltaisin elokuva. Yhdessä elokuvan kohtauksista käytettiin melkein 300 litraa tekoverta. Elokuvan huumori on ihan sairasta. Elokuvassa eräs mies syö vahingossa korvan, zombit harrastavat seksiä ja saavat vauvan, joku elävä suolizombi hyökkää päähenkilön kimppuun, pappi hakkaa zombeja Jumalan nimeen ja kaikenlaista. Elokuva on järjettömän voimakasta väkivaltaa lukuun ottamatta tunnelmaltaan aika kevyttä katsottavaa, ja tuntuu muuten kuin K12 elokuvalta mielestäni. Dead alive ei välttämättä ole yhtä pahamaineinen kuin muut postauksessa käsiteltävät elokuvat, mutta se saattaa olla maailman gorisin elokuva ja on hyvin oksettavaa katsottavaa tolkuttoman gorensa vuoksi. Se on myöskin ensimmäinen K18 elokuva, jonka katsoin ja ensi kosketukseni häiritseviin elokuviin. Katsoin Dead aliven ollessani 13-vuotias ja sitten aloin katsomaan muita K18 elokuvia.
The Poughkeepsie tapes
The Poughkeepsie tapes on vuonna 2007 julkaistu yhdysvaltalainen elokuva. Elokuva on tehty dokumentaatio tyylisesti, ja vaikuttaa niin todentuntuiselle ja aidolle, että jotkut ovat luulleet sitä oikeaksi dokumentiksi. Elokuva käsittelee fiktiivistä sarjamurhaajaa Edward Carveria ja hänen tekemiään rikoksia ja kuvaamaansa videomateriaalia. Olen nähnyt lukemattomia sarjamurhaajia elokuvissa ja tv-sarjoista, mutta Edward Carver on mielestäni kaikista moraalisesti pahin fiktiivinen sarjamurhaaja, joka on tullut vastaan. Hän tekee elokuvassa sanoin kuvaamattomia asioita, ja hänen rikoksistaan saisi pitkän listan. Hän muun muassa ajaa yhden uhrin itsemurhaan kidutettuaan häntä 7-vuotta ja rikkoen hänen persoonallisuutensa täysin. Elokuva ei näytä hirveän graafista materiaalia, mutta Edward Carverin teot itsessään ja se miten todentuntuinen elokuva on, tekee elokuvasta erittäin häiriintyneen mielestäni, ja se on mielestäni yksi häiriintyneimpiä tässä postauksessa käsiteltäviä elokuvia. Elokuvan lopussa haastatellaan Carverin uhria joka on päässyt vapaaksi, ja jota Carver on kiduttanut 7-vuotta, ja se on mielestäni erittäin kammottava kohtaus. Carverin uhri on niin henkisesti rikki kaiken kokemansa kidutuksen jälkeen ja hänen näyttelijänsä on vetänyt niin hyvän roolisuorituksen, että tämä kohtaus karmii minua.
The Poughkeepsie Tapes (2007) – IMDb
Guinea pig
Guinea pig on japanilainen hyvin sairas ja väkivaltainen 1980-luvulla tehty elokuvasarja, joista etenkin 2 ensimmäistä osaa ovat sairaita. Ensimmäisessä osassa Guinea pig: Devil’s experimentissä joukko miehiä kiduttaa naisen hengiltä, usean päivän kidutuksen jälkeen. Elokuva on kuvattu käsikameralla ja se näyttää kuin aidolta snuff-elokuvalta, vaikka se onkin feikki. Elokuvassa on 0% juonta. Sarjan pahamaineisin osa, joka on sarjan toinen osa Guinea pig: Flower of flesh and blood kertoo samuraista, joka kidnappaa naisen, ja sitten paloittelee hänet, kaivaa hänen vatsansa auki ja tappaa hänet. Ja sitten koristelee talonsa hänen ruumiinosilla. Elokuva näyttää kaiken suoraan, ja koska se tehtiin 80-luvulla, se näytti aikaisekseen niin aidolta, että Charlie Sheen luuli sitä oikeaksi snuff-elokuvaksi ja otti yhteyttä FBI:hin. Elokuvan ohjaaja joutui todistamaan oikeudessa, että elokuvassa murhattua naista ei murhattu oikeasti. Tämäkin osa on kuvattu found footage tyylisesti. Guinea pig sarja sai monia muitakin jatko-osia tämän jälkeen, ja myöhemmin tehtiin sarja American Guinea pig, mutta ilmeisesti 2 ensimmäistä japanilaisen sarjan osaa ovat olleet häiritsivimmät Guinea pig elokuvat. Sarjamurhaaja Tsutomu Miyazaki sai inspiraatiota Flower of flesh and bloodista, ja kopioi tässä leffasta tapahtuneen murhan oikeassa elämässä. Myöhemmin elokuville Japanissa kiellettiin antamasta nimeä Guinea pig, sarjaan liittyvien rikosten jälkeen.
Guinea Pig: Ginî piggu – Akuma no jikken (Video 1985) – IMDb
Ginî piggu 2: Chiniku no hana (Video 1985) – IMDb
Human centipede
Human centipede on hollantilainen 2000- ja 2010-luvulla tehty erittäin sairas ja wtf elokuvasarja. Ensimmäisessä Human centipede elokuvassa hullu tohtori tekee ihmistuhatjalkaisen kiinnittämällä 3 ihmistä toisiinsa siten, että hän ompelee heidän suut kiinni toistensa peräreikiin. Ihmistuhatjalkaisen toinen ja kolmas ihminen saavat täten ravinnon edellä olijoiden ulosteesta. Niin sairas kuin tämä ensimmäinen osa onkin, toinen osa on vielä sairaampi. Elokuvassa Human centipede 2: Full sequence antisosiaalinen mies saa inspiraatiota ensimmäisestä Human centipede elokuvasta, ja päättää tehdä ihmistuhatjalkaisen 12 ihmisestä. Toinen osa sisältää myös paljon väkivaltaa kuten hampaiden repimistä irti ja paljon muuta. Elokuvan sairas mies myös raiskaa ihmistuhatjalkaisen. Toinen osa on erittäin graafista ja sairasta katsottavaa. Sitten tehtiin vielä kolmas osa Human centipede 3: Final sequence, joka tosin ei yllä pahamaineisuudessa ja graafisuudessaan tokan osan tasolle. Näillä elokuvilla ei ole mitään pointtia takana ja ne ovat tehty vain shookeeramaan ihmisiä. Human centipedien ohjaaja Tom Six yrittää parhaillaan julkaista The Onania club nimistä elokuvaa, joka on mahdollisesti vieläkin häiriintyneempi, ja jopa niinkin häiriintynyt ettei kukaan suostu olemaan elokuvan tuottaja.
The Human Centipede (First Sequence) (2009) – IMDb
The Human Centipede II (Full Sequence) (2011) – IMDb
The Human Centipede III (Final Sequence) (2015) – IMDb
A Serbian film
A Serbian film on vuonna 2010 julkaistu serbialainen elokuva, ja se on mahdollisesti kaikista tämän postauksen elokuvista pahamaineisin. Monet kutsuvat sitä maailman häiritsevimmäksi ja sairaimmaksi elokuvaksi. Sitä pidetään niin kauheana, että monet sanovat Human centipedien olevan lasten leikkiä siihen verrattuna. Mielestäni tämä on lievästi liioittelua, mutta elokuva on silti todellakin äärimmäisen sairas ja häiriintynyt. Elokuva kertoo Milos nimisestä miehestä, joka on pornotähti ja ryhtyy uuteen projektiin, mutta tämän projektin ohjaaja Vukmir on sairastakin sairaampi sekopää. Päähenkilö joutuu Vukmirin toimesta huumatuksi ja häntä manipuloidaan tekemään äärimmäisen sairaita asioita. A Serbian film sisältää nekrofiliaa, pedofiliaa, raiskaamista, insestiä ja paljon gorea. Ja välillä useampaa näistä saman aikaisesti. Jo pelkkä A Serbian filmin leikattu versio näyttää näitä asioita ruudulla, mutta leikkaamaton versio sisältää vieläkin graafisempaa materiaalia. A Serbian filmin leikkaamaton versio on mielestäni yksi häiritsevimpiä elokuvia mitä olen nähnyt, mutta ei ihan se kaikista häiriintynein silti. Siitä huolimatta tässä elokuvassa on juoni, melko kiinnostavat henkilöhahmot, hyvä musiikki ja se on hyvin tehty. Elokuva on muuten mielestäni jopa ihan hyvä, ja parempi kuin moni muu tässä postauksessa käsiteltävä elokuva. Se on vain liian sairas. Kaiken tämän sairauden lisäksi, elokuva on myös henkisesti kivuliasta ja rankkaa katsottavaa. En ole varma onko tässä elokuvassa jokin pointti takana. Ohjaajan mukaan on, mutta enemmistö uskoo että tämä elokuva on tehty vain shokkiarvon takia. Elokuvan pahis Vukmir on ehkä sairain ja kieroutunein pahis, jonka olen koskaan nähnyt missään elokuvassa tai tv-sarjassa.
Saló
Saló, or The 120 Days of Sodom on italialainen vuonna 1975 julkaistu elokuva, joka tunnetaan Suomessa nimellä Sodoman 120 päivää. Salóa on usein verrattu A Serbian filmiin, ja se kumpi näistä elokuvista on sairaampi ja häiriintyneempi on jakanut mielipiteitä. Omasta mielestäni Saló on varmaan häiriintynein elokuva minkä olen ikinä katsonut. Saló kertoo fasisteista ja heidän alaisistaan, jotka kaappaavat joukon teini-ikäisiä vangeikseen. Tämän jälkeen he tekevät heistä seksiorjia, ja nöyryyttävät ja kiduttavat heitä erilaisin tavoin. He esimerkiksi pakottavat heidät olemaan alasti ja syömään ulostetta. Lopussa fasistit saavat nautintonsa huipun, kun he kiduttavat uhrinsa hengiltä. Saló on alusta loppuun vastenmielistä ja toivotonta katsottavaa, ja elokuvan tunnelma on niin voimakas ja todentuntuinen, että tuntuu melkein kuin seuraisi asioita paikan päällä. Elokuvan lopun väkivalta on mielestäni koko elokuva historian häiritsevin kohtaus. Elokuvan fasistit ovat täysin moraalittomia ja sairaita miehiä. Osa heidän uhreistaan ovat heidän omia tyttäriään. Saló antaa ehkä paremman kuvauksen ihmismielen pahuudesta kuin yksikään toinen elokuva. Elokuvan ohjaaja Pier Paolo Pasolini yritti tällä elokuvalla aloittaa jotakin elokuvien kuoleman trilogiaa, ja Salón oli tarkoitus olla kuoleman trilogian ensimmäinen osa. Tätä ennen Pasolini oli tehnyt jonkun elämän elokuvatrilogian, jotka olivat ihan erilaisia elokuvia kuin Saló. Saló jäi kuoleman trilogian ainoaksi osaksi, sillä ohjaaja Pasolini murhattiin, ennen kuin tämä elokuva oltiin julkaistu. Myös suurimman osan elämä elokuvan uhrien näyttelijöistä meni huonosti elokuvan jälkeen, ja osa heistä jopa menehtyi nuorena tai tappoi itsensä. Mutta niin sairas kuin elokuva onkin, se on lasten leikkiä verrattuna kirjaan, johon elokuva perustuu. Saló, or The 120 Days of Sodom perustuu maailman sairaimpana pidettyyn 1700-luvulla kirjoitettuun kirjaan Sodoman 120 päivää. Kirjan sisältö on täysin käsittämätöntä ja sairastakin sairaampaa. Kirjan kirjoitti seksuaalirikollinen ja filosofi Marquis De Sade, ja sana sadismi on nimetty kirjailijan sukunimen “Sade” mukaan. Tämäkin kertoo jotain siitä, kuinka sadistinen kirja ja sen kirjoittaja on ollut.
Sodoman 120 päivää (1975) – IMDb
Terrifier
Terrifier on uusi yhdysvalainen 2010-luvulla ja 2020-luvulla tehty kauhuelokuvasarja. Terrifier seuraa erilaisten ihmisten elämää, jotka päätyvät teurastettavaksi Art the Clownin toimesta. Art the Clown on varmaan sadistisin hahmo, jonka olen ikinä nähnyt ruudulla, ja monet ovat sitä mieltä, että hän saa Pennywisen näyttämään kivalta pelleltä. Terrifier sarjan elokuvat ovat erittäin väkivaltaisia, ja ehkä yksiä väkivaltaisimmista elokuvista mitä olen nähnyt. Terrifier, sai myöhemmin jatko-osat Terrifier 2 ja Terrifier 3, jotka olivat ekaa osaa raaempia. Jo sarjan ensimmäisessä osassa Art the Clown sahaa naisen kahtia. Ja toinen ja kolmas osa menevät sisällössä vieläkin pidemmälle. Terrifier 2 sai myös katsojia pyörtymään elokuva teattereissa. Terrifier 4 on myös tulossa pian elokuvateattereihin, ja se tulee kuulemma olemaan edeltäjiensä raaempi. On mielenkiintoista nähdä, minkälainen kohu siitä syntyy.
The House that Jack built
The House that Jack built on vuonna 2018 julkaistu Lars Von Trierin ohjaama tanskalainen elokuva. Elokuva on siis samalta ohjaajalta kuin aiemmin postauksessa mainittu Antichrist, ja The House that Jack built on Trierin uusin elokuva. Elokuva seuraa sarjamurhaaja Jackin elämää, ja hänen tekemiä raakoja murhia. Elokuva on mielestäni erittäin häiritsevä. Elokuvassa Jack muun muassa ampuu pieniä lapsia ja aseella ja pakottaa sitten heidän äitinsä viettämään kanssaan piknikkiä hänen kuolleiden lasten luona. Jack myös näkee murhansa taiteena ja rakentaa talon tappamistaan uhreista.
The House That Jack Built (2018) – IMDb
Threads
Threads on vuonna 1984 julkaistu brittiläinen tv-elokuva. Threads käsittelee ydinsotaa ja näyttää realistisesti ydinsodan seuraukset. Noin puolessa välissä elokuvaa ydinpommi pudotetaan Englantiin, ja toinen puolisko näyttää mitkä ovat tämän tuho ja seuraukset. Elokuva on äärimmäisen masentava ja synkkä, ja mielestäni erittäin häiriintynyt myöskin. Threads ei sisällä paljoa väkivaltaa, mutta näin raskaan aiheensa ja hyvän toteutuksensa takia se on varmaan yksi henkisesti rankimpia elokuvia mitä on ikinä tehty. Threadsissa on hyvin voimakas tunnelma, ja se tuntuu hyvin todentuntuiselle. Jotkut ovat kutsuneet sitä pelottavimmaksi elokuvaksi mitä ollaan tehty.
Kun maailma loppuu (TV Movie 1984) – IMDb
Come and see
Come and see on vuonna 1985 julkaistu venäläinen elokuva. Elokuva on mahdollisesti henkisesti rankin sotaelokuva, tai jopa rankin kaikista elokuvista mitä on ikinä tehty. Elokuva näyttää realistisen kuvan sodan kauheudesta ja se on äärimmäisen kauheaa ja häiritsevää katsottavaa. Elokuvassa muun muassa natsit polttavat naisia ja lapsia elävältä kauhean huudon keskellä ja naureskelevat samalla. Jopa Schindlerin listaa on sanottu kevyeksi katsottavaksi tähän elokuvaan verrattuna, ja olen tässä asiassa samaa mieltä. Come and see on mielestäni henkisesti rankin elokuva mitä olen nähnyt. Ja siitä huolimatta vaikkei siinä paljoa väkivaltaa näytetäkään, se on myös mielestäni yksi häiriintyneimmistä tässä postauksessa käsiteltävistä elokuvista. Come and seeta pidetään kuitenkin myös yleisesti hyvänä elokuvana tai jopa mestariteoksena, sillä se on hyvin sodanvastainen elokuva, todella hyvin näytelty, ja antaa karun kuvauksen todellisuudesta. Come and see löytyy IMDb:n top 100 parhaan elokuvan joukosta, ja se on Letterboxdin mukaan jopa yksi maailman parhaita elokuvia. Come and see on sekä IMDb:n että Letterboxdin mukaan paras tässä postauksessa käsiteltävistä elokuvista.
Where the dead go to die
Where the dead go to die on vuonna 2012 julkaistu yhdysvaltalainen elokuva. Where the dead go to die on tämän postauksen ainut animaatioelokuva, ja sitä pidetään maailman häiritsivimpänä animaatioelokuvana. Elokuva on sekavaa ja sairasta saatananpalvonta materiaalia alusta loppuun, ja se on myös erittäin väkivaltainen. Elokuvan tunnelma on erittäin outo ja häiritsevä, ja ilmeisesti elokuvan ohjaaja on ollut huumeissa elokuvaa tehdessä. Elokuva on mielestäni kuin joku creepypasta urbaanilegenda, paitsi että se on oikeasti tehty, ja koko elokuva on erittäin suuri WTF. Koska kyseessä on animaatioelokuva, se ei todellakaan pidättele siinä mitä ruudulla näytetään.
Where the Dead Go to Die (2012) – IMDb
August underground
Loppupuolella tätä postausta mennään ehkä kaikista häiriintyneimpiin ja sairaimpiin tapauksiin. Nämä leffat eivät ole yhtä tunnettuja kuin aiemmat, mutta ne jotka ovat nähneet nämä loppupäässä olevat, pitävät näitä elokuvia ehkä A Serbian filmiäkin sairaampina. August underground on äärimmäisen häiriintynyt ja sairas yhdysvaltalainen 2000-luvulla tehty elokuvasarja. Ja sarjan toinen osa August underground’s mordum on sarjan häiriintynein osa. Nämä elokuvat sisältävät paljon gorea, kidutusta, perversioita ja seksuaalista väkivaltaa. Nämä elokuvat näyttävät kuin aidoilta snuff-elokuvilta, ja ne on tarkoituksella tehty huonon näköiseksi, että ne näyttäisivät mahdollisimman aidoilta. Nämä elokuvat ovat yhtä sairaita kuin Guinea pig elokuvat tai vieläkin sairaampia. Näissä elokuvissa ei ole mitään juonta, ja ne sisältävät vain sarjamurhaajia kiduttamassa ja tappamassa uhrejaan samalla kun he filmaavat heitä. Mordumia katsoessa tuntui kuin katsoisi aitoa snuff-elokuvaa ja kuin se ei olisi edes ihmisen tekemä elokuva, vaan jonkun demonin tekemä. Se mitä näissä elokuvissa ja etenkin Mordumissa täytyy arvostaa on se, että ne ovat onnistuneet siinä mihin ovat pyrkineet. Nämä elokuvat ovat hyvin todentuntuisia ja sairaita, niin kuin ne pyrkivätkin olemaan. Ja sentään kaikki näissä on fiktiota. Nämä elokuvat kannattaa katsoa, jos etsit maailman sairaimpia elokuvia. Muuten ei todellakaan.
August Underground (Video 2001) – IMDb
August Underground’s Mordum (2003) – IMDb
August Underground’s Penance (Video 2007) – IMDb
Vomit gore
Vomit gore on ehkä vielä August undergroundiakin sairaampi ja aivottomampi kanadalainen elokuvasarja. Ja elokuvan ohjaaja on vaihtanut nimensä Lucifer Valentineksi. Kun elokuvan on ohjannut henkilö nimeltä Lucifer, se ei tiedä hyvää. Nämä elokuvat sisältävät paljon oksentamista, gorea, seksuaalista väkivaltaa ja saatananpalvontaan liittyvää sisältöä. Näiden elokuvien sisältö on ehkä kaikista tämän postauksen elokuvista sairainta ja graafisinta. Elokuvat ohjannut Lucifer Valentine on seksuaalirikollinen, joka on hyväksikäyttänyt oikeasti elokuvien näyttelijöitä, ja myöskin ilmeisesti ajanut siskonsa itsemurhaan. Tästä sain tietää myöhemmin näiden elokuvien katsomisen jälkeen. Nämä elokuvat ovat ehkä maailman sairaimmat ja sisällöltään graafisimmat elokuvat mitä on tehty, mutta koska niissä ei ole mitään juonta tai pointtia, ne ovat myöskin helvetin typeriä, ja en siksi pidä niitä maailman häiritsevimpinä elokuvina, mutta sairaimpina ehkä kylläkin. Nämä Vomit gore elokuvat ovat myös mielestäni huonoimmat tämän postauksen elokuvista. Ainut asia, jossa ne ovat onnistuneet on shokkiarvo, Muuten ne ovat niin 0/10 elokuvia kuin on mahdollista. Youtubettaja Reckless Ben on tehnyt mielenkiintoisen videon, jossa hän paljastaa Lucifer Valentinen henkilöllisyyden, ja yrittää saada hänet oikeuden eteen.
I caught Hollywood’s most evil movie director
Melancholie der engel
Melancholie der engel on vuonna 2009 julkaistu saksalainen elokuva, ja sen on ohjannut Marian Dora, joka on ohjannut paljon muitakin äärimmäisen sairaita ja häiriintyneitä elokuvia. Melancholie der engel on Marian Doran elokuvista varmaan kuitenkin se kohutuin, ja sitä on verrattu A Serbian filmiin. Osa pitää tätä elokuvaa A Serbian filmiä pahempana ja maailman pahimpana elokuvana, ja osa on sitä mieltä että se on vain paska elokuva, ja ei niin paha kun sanotaan. Kohutuin asia tässä elokuvassa on aidot eläintapot. Kissalta leikataan elokuvassa pää irti, ja ilmeisesti kyseessä oli aito kissa. Elokuva on myös muuten sisällöltään äärimmäisen sairas. Siinä on paljon gorea, paskaa, saatananpalvonta materiaalia ja kaikkea muuta sairasta. Elokuvassa näytetään myös video aidosta abortista, joka on täysin järjetöntä myöskin. Elokuvan taustaan liittyy myöskin paljon karmivia asioita. Ohjaaja Marian Dora oli manipuloinut ja väitetysti huumannut näyttelijöitä suorittamaan haluamiaan kohtauksia, ja eräs näyttelijä viilsi itseään oikeasti tässä elokuvassa. Osa elokuvamateriaalista tuhottiin, koska näyttelijä Carsten Frank halusi välttää rikossyytteet, ja tuhotun materiaalin huhutaan sisältäneen aitoa nekrofiliaa. Tämän kaiken lisäksi elokuvassa on hyvin häiriintynyt ja todentuntuinen tunnelma. Ja minusta tuntuu kuin tässä elokuvassa olisi jotakin puhdasta pahuutta, ja kuin se ei olisi edes ihmisen tekemä tekele. Melancholie der engel on sisällöltään erittäin sairas ja häiritsevä, ja siinä ei luultavasti ole mitään pointtia takana. Monet pitävät sitä tekotaiteellisena roskana, ja sitä se varmaan onkin. Mutta elokuvan taustaan liittyvät laittomuudet tekevät tästä mielestäni astetta karmivamman ja häiriintyneemmän tekeleen. Mielestäni Melancholie der engel on yksi häiritsevimpiä elokuvia mitä olen katsonut, ja hyvin lähellä että olisi jopa se kaikista häiriintynein.
Melancholie der Engel (2009) – IMDb
Debris documentar
Debris documentar on vuonna 2012 julkaistu saksalainen elokuva, jonka on myöskin ohjannut Marian Dora. Debris documentaria on verrattu Melancholie der engeliin, ja jotkut pitävät sitä vielä sitäkin häiritsevämpänä. Debris documentar saatiin tehtyä jo 2003, mutta julkaistiin vasta 2012. Ilmeisesti koska se oli niin häiritsevä. Debris documentar ei nimestään huolimatta ole dokumentti, mutta se on kuvattu dokumentaatio tyylisesti. Tämä elokuva seuraa henkisesti sairaan miehen elämää. Tämä mies muun muassa syö omaa paskaansa ja likaansa. Ulosteen syöminen tapahtuu tässä elokuvassa oikeasti. Ja oikeastaan kaikki paitsi lopussa olevat raiskaus ja raaka murhakohtaus ovat aitoja. Tässä elokuvassa on myös hyvin häiritsevä tunnelma ja äänimaailma. Debris documentar on mielestäni yksi tämän postauksen häiritsevimpiä ja graafisimpia elokuvia. Se on mielestäni vastenmielisempi kuin Melancholie der engel, ja häiritsevyydeltään samaa tasoa kuin se. Jotkut pitävät Debris documentaria maailman häiritsevimpänä elokuvana, ja siitä se ei ainakaan kaukana ole.
Debris Documentar (Video 2012) – IMDb
Siinä olivat 25 pahamaineista ja häiritsevää elokuvaa. Saatan tehdä aiheesta toisen osan joskus tulevaisuudessa, jossa käsittelen näitä lisää ja myöskin joitain hieman vähemmän tunnettuja tapauksia.